Netistä tilattu hajuvesi voi sisältää virtsaa, lääke linnunkakkaa. Väärennöksillä rahoitetaan rikollisuutta, jopa terrorismia. Mutta toisaalta: ihanan halpaa! (Suomen Kuvalehti 15/2018)

 

”Täällä olisi tämmöinen paketti. Mukavaa päivänjatkoa!”

Postinkantaja ojentaa pehmustetun paketin, joka ei mahdu luukusta sisään. Myyjä on ilmoittanut lähetystietoihin ”phonecase”. Paketti hölskyy. Kuplamuovien alta paljastuu kiinalaisesta DHgate-verkkokaupasta tilattu pullo miesten Creed Aventus -hajuvettä.

Feikki haisee heti. Pullo saattaa vuotaa, voimakas tuoksu leviää ilmaan jo pakettia avatessa. Logo on maalattu epätasaisesti, ja pullon kyljessä kohokirjaimet ja -kuva eivät osu yhteen mustan painovärin kanssa. Pahvipakkaus on aavistuksen ruttaantunut.

Luksustuoksuna tunnettu Creed on yksi paljon väärennetyistä hajuvesistä. Youtubesta löytyy monia videoita, joissa neuvotaan, miten erottaa feikki-Aventus oikeasta. Hajuvesi maksaa brändin omassa verkkokaupassa yli 400 euroa. DHgatesta tullut pullo maksoi vain 20 euroa, mutta liikkeellä on myös huomattavasti kalliimpia ja aidomman oloisia kopioita. Eräs tubettaja kertoo, että hän haksahti Ebayssa 249 dollarin hintaiseen väärennökseen.

 

Paketit lentävät kaaressa laatikkoon. Postin työntekijät lajittelevat ulkomaanpostia Siipitiellä, Helsinki-Vantaan lentoaseman kupeessa. Kuplamuovikerrokset ovat tarpeen, sillä paketteja heitellään rennolla kädellä.

Ruskea pahvipakkausten, nyssäköiden ja kääröjen virta kulkee katkeamattomana jonona liukuhihnoilla. Siipitien toimipisteen kautta kulkee kaikki kolmansista maista tuleva ulkomaanposti, 40 miljoonaa lähetystä vuodessa.

Ulkomaisten nettiostosten vyöry alkoi vuoden 2010 paikkeilla. Erityisesti Kiinasta tulevien, erimuotoisten pikkupakettien määrä on räjähtänyt viime vuosina. Postin työntekijät lajittelevat niitä käsin: viime vuonna 15 miljoonaa kappaletta, muutama jokaista suomalaista kohti.

 

Mallinukke. Kello. Jäähdytin. Vaatteita. Taulu. Pino aurinkolaseja. Pilleripurkki. Nyrkkeilyhanskat. Nalle. Kivääri.

Tullin läpivalaisusta kulkee perätysten joukko selvästi tunnistettavia esineitä. On myös paketteja, joiden sisällön hahmottaminen vaatii harjaantunutta silmää.

”Oranssi on orgaanista ainetta, sininen metallia”, kertoo Tullin postiliikenteen valvontaryhmän esimies Sami Tammisto.

Posti ja Tulli työskentelevät Siipitiellä rinnakkain. Tullivapaat tavarat liukuvat eteenpäin, tullattavat jäävät varastoon odottamaan, että vastaanottaja tekee tulliselvityksen ja maksaa mahdolliset maahantuontiverot. Harmaan talouden torjunta ja veronkannosta huolehtiminen on Tullin ydintehtävä.

Postiliikenteen valvonta on myös päivittäin tekemisissä laittoman tavaran kanssa. Tammiston mukaan huume-, ase-, lääke- ja dopinglöydöt ovat arkea. Niin ovat tuoteväärennöksetkin, mutta niitä lipuu helpommin ohi. OECD:n mukaan jopa 5 prosenttia EU-maihin tulevasta tavarasta on väärää tavaraa. Toissa vuonna Tulli pysäytti vajaat 46 000 väärennettyä tuotetta, kun vuonna 2012 niitä jäi kiinni 280 000 ja vuonna 2009 yli 700 000 kappaletta.

Ongelma ei ole pienentynyt, vaan reitit ovat muuttuneet. Aiemmin tilastoissa oli mukana isoja tavaraeriä, joita kuljetettiin Suomen kautta Venäjälle. Tämä liikenne kulkee nykyisin pitkälti Venäjän satamien kautta. Kauttakulkulähetysten määrä on pudonnut dramaattisesti.

Eniten takavarikkoja kohdistuu nykyään postilähetyksiin. Väärennöksiä riittäisi pysäytettäväksi niin paljon kuin vain olisi resursseja. Pakkasen mukaan Suomen ja muiden EU-maiden tullit saavat kiinni arviolta 1–2 prosenttia väärennöksistä. Läpivalaisu ei väärennöstä paljasta, vaan epäilyttävä paketti pitää avata.

 

”Mistä olette ostaneet irtoripsiä?”

”Oletteko tilanneet Alista auton moottorin osia? Tuleeko oikeita osia?”

”Onko joku tilannut Wishin kautta Nintendon ja pelejä?”

”Kauanko porukalla on kestänyt alkoholitilauksissa?”

Ei ole sellaista ostosta, josta ei kyseltäisi Wish/aliexpress/ebay (Finland) -ryhmässä. Facebook-ryhmään on liittynyt jo yli 100 000 suomalaista. Eniten keskustelijoita kiinnostavat kiinalaiset Wish ja Aliexpress, verkkokauppajätti Alibaban kuluttajakaupan alusta.

Tarkan markan suomalaiset ovat rynnänneet kiinalaisille markkinapaikoille mielihyvää puhkuen. On ilo löytää pilkkahinnalla tavaraa, josta saa Suomessa maksaa itsensä kipeäksi – ja joka sekin on usein Kiinassa tehtyä.

Halvalla ostamiseen kuuluu myös rento asenne vikaostoksiin. Kun pari euroa maksaa, joskus menee pieleen. Vaikka elektroniikkatarvikkeista olisi useita huonoja kokemuksia, se ei estä tilaamasta ”kiinapiuhoja” jatkossakin. Jos päiväpeiton sijaan tulikin pyyhkeen kokoinen viltti tai mekko oli ihan eri kuin kuvassa, ei se mitään. Kuva someen humoristisen saatteen kera ja peukutuksia odottelemaan.

Useimmat eivät etsi erityisesti merkkituotteita vaan ylipäätään kelpo käyttötavaraa halvalla. Tuoteväärennökset jakavat mielipiteet: osa paheksuu, osa hyväksyy.

 

Sininen kulmikas kangasreppu lojuu tullin postiliikenteen valvonnan pöydällä. Fjällräven Kånken -logo on tuttu, mutta jokin on soittanut tullivirkailijan kelloja. Suositun repun väärennöksiä on tullut Kiinasta.

Tulliylitarkastaja Riikka Pakkanen ei koske reppuun ilman suojahansikkaita.

”Siinä on jotain, mikä syyhyttää käsiä.”

Pistävää kemikaalintuoksua, ”Kiina-hajua”, joudutaan joskus tuulettelemaan pois, ennen kuin väärennöksiä pystyy tarkastelemaan läheltä. Ei liene osoittelevaa puhua Kiinasta, sillä 88 prosenttia Suomeen tulevista väärennöksistä on sieltä peräisin.

Alibaba-verkkokaupan perustaja Jack Ma aiheutti kohun sanomalla, että väärennökset ovat jo laadukkaampia kuin aidot. Yhdysvalloissa Entrupy-startup on kehittänyt tekoälysovelluksen feikkien tunnistamiseen, koska ihmissilmä ei aina riitä.

Pakkanen ei ihan niele tätä. Kopiot ovat kyllä parantuneet. Tullin postivalvonnassa esillä olevat laukku-, lenkkari- ja vaatekopiot ovat kuitenkin enimmäkseen sitä samaa bulkkia, jollaista näkee turistimatkoilla basaareissa.

Mikä saa ihmisen ostamaan Fjällräven-kopion? Tai avaruusaiheisen legosetin, jonka kyljessä lukee Star Wnrs? Hinta tietenkin. Kukaan ei kuvittele, että saisi aidon luksuslaukun, jos hinta on 20 euroa ja myynti-ilmoituksessa lukee ”Luis Viutton”. Mutta nykyisin kopioita myydään yleisesti vain sen verran pienellä alennuksella, että ostaja uskoo tehneensä löydön. Mitä tahansa väärennetään, sähköhammasharjan vaihtopäitä tai vaikka terveyssiteitä.

”Enää mikään ei oikein edes yllätä. Tämä on vain tätä päivää.”

 

Ihmiset ovat todella luottavaisia. Sitä Pakkanen ei lakkaa ihmettelemästä. Hän on tullut työnsä puolesta niin varovaiseksi, että kun hän löysi netistä mieleisensä rannekellon, hän selvitti myyjän taustoja kaksi ja puoli tuntia.

Kolhot lenkkarikopiot tai Luis Viutton eivät ehkä ole käyttäjälleen kuin tyylihaitta, mutta likaisissa varastoissa sekoitellut feikkimeikit voivat turvottaa naaman ja huonolaatuiset sähkölaiteet aiheuttaa tulipalon. Auton osia väärennetään maailmalla valtavasti, mutta niitäkin ihmiset tilaavat huoletta tuntemattomilta kauppiailta. Ravintolisät, luontaistuotteet ja lääkkeet voivat sisältää mitä vain: linnunkakkaa, pesupulveria, sementtiä, lattiavahaa, automaalia. Vaikuttavia aineita joko on tai ei ole, ja määrät vaihtelevat.

Lääkkeitä takavarikoidaan Tullissa tuhansia eriä vuodessa: sekä väärennöksiä että laittomasti ETA-alueen ulkopuolelta tuotuja aitoja. Valeviagran ohella tulliin jää verenpainelääkkeitä, psyykenlääkkeitä, syöpälääkkeitä, kipulääkkeitä ja antibiootteja, mitä tahansa.

Pakkanen muistaa miehen, joka oli tilannut Malesiasta suositun kanadalaisen untuvatakin, joka normaalisti maksaa tonnin eikä ole koskaan alennuksessa. Mies oli suivaantunut siitä, ettei tulli ollut pysäyttänyt väärennöstä. Takki kuulemma haisi kuolemalle.

”Kerroin, että joskus väärennösten täyte ei ole pelkkää untuvaa, vaan sisään on saatettu silputa koko lintu.”

Väärennetyistä hajuvesistä on löytynyt muun muassa arsenikkia ja lyijyä, rotan jätöksiä ja ihmisen virtsaa. Kun Yhdysvaltain tulliviranomaiset ja New Yorkin poliisi paljastivat väärennettyä kosmetiikkaa kauppaavan ringin, viranomaistehtävä oli nimetty osuvasti: Operation Bad Odor.

 

Tammikuun 7. päivä 2015 aseistautuneet veljekset Chérif ja Saïd Kouachi hyökkäsivät satiirilehti Charlie Hebdon toimitukseen Pariisissa ja tappoivat 12 ihmistä. Kaksi päivää myöhemmin heidän ystävänsä Amedy Coulibaly hyökkäsi pariisilaiseen kosher-supermarketiin ja tappoi kaksi panttivangeistaan.

Ihmishenget ovat terroristeille halpoja, mutta jotain ne maksavat: Pariisin iskut yhteensä noin 26 000 euroa. Kunnian iskuista otti terroristiverkosto al-Qaida, mutta iskun rahoittivat pitkälti tekijät itse.

Chérif Kouachi toi Kiinasta väärennettyjä Nike-lenkkareita ja urheiluvaatteita ja myi niitä eteenpäin netissä 3–5-kertaisella hinnalla. Coulibaly puolestaan oli kaupannut väärennettyä tupakkaa. Mahdollisesti joku ”Je suis Charlieta” julistaneista myötätunnon osoittajista oli ostanut hiljattain lenkkarit ja tietämättään avustanut Kouachin veljeksiä hankkimaan Kalašnikovinsa.

Kopiotuotteiden ostajia on iät ja ajat varoiteltu. Ostamalla kopioita tukee järjestäytynyttä rikollisuutta, terrori-iskuja, orjatyövoiman käyttöä. Ylipäätään kaikkea maailman pahuutta. Ajatus tuntuu vain niin kaukaiselta. Kuka nyt feikkilenkkareiden kaupittelijaa pelkäisi.

Ei Ranskan poliisikaan pelännyt. Se oli lopettanut Kouachin veljesten puheluiden kuuntelun vain puolisen vuotta ennen terrori-iskua. Vaikutti siltä, että radikalisoituminen oli vaihtunut pikkurikollisuuteen.

 

Tutkijat puhuvat Robin Hood -motiivista. Moni kokee väärennösten ostamisen eräänlaiseksi yritteliäisyyden tukemiseksi, jossa otetaan rikkailta ja annetaan köyhille. Isot brändit vetävät korkeat katteet, mutta saattavat teettää riistotyötä Kaukoidässä. Nettitilaukset ovat kenties lisänneet vaarattoman pienyrittäjyyden vaikutelmaa. Isot rekkalastit väärennettyä tavaraa voi vielä mieltää rikollisuudeksi, mutta pienet postipaketit tuntuvat viattomilta.

Riikka Pakkasen mukaan mielikuva on harhaanjohtava.

”Tuoteväärennöksiä valmistavia tehtaita pyörittävät usein kiinalaiset rikollissyndikaatit. Ennen sanottiin, että tehtaiden yövuoro tekee feikit. Se ei ole enää totta. Väärennökset ovat niin tuottoisaa bisnestä, että niille on omat tehtaat.”

Väärennösten tuotanto- ja jakeluketjut koostuvat monenlaisista toimijoista ympäri maailman, ja ne ovat usein osa muuta rikollista toimintaa, kuten rahanpesun väline. Tuoteväärennösten valmistus tapahtuu yhä useammin EU-alueella. Esimerkiksi lääkeväärennösten tarvikkeet tulevat usein kolmessa erässä: tabletit yhdessä, pakkaukset toisessa ja etiketit kolmannessa. Kiinasta tuodaan Eurooppaan paitsi tavaraa myös orjatyövoimaa väärennöksiä valmistaviin tehtaisiin.

Väärennettävän tuotteen ei tarvitse olla katu-uskottavaa, jotta se kelpaa järjestäytyneelle rikollisuudelle. Kiinalaiset jengit ovat väärentäneet esimerkiksi Wrigley’s-purukumia. Al-Qaida -järjestön edustajat ovat puolestaan kuljettaneet Eurooppaan väärennettyä kosmetiikkaa, joukossa muun muassa Head & Shoulders -hilsesampoota ja vaseliinia. 1990-luvun alussa joukko Irlannin tasavaltalaisarmeijan IRA:n edustajia valmisti väärennettyä kotieläinten loislääkettä Ivomecia.

Jihadistijärjestö Isis sai ujutettua Kaakkois-Aasiassa myyntiin Lego-settejä, joissa tutut hahmot kantoivat Isis-lippuja ja AK-47-aseita.

 

Mitä sitten tapahtuu käsiä syyhyttävälle repulle tai Star Wnrs -legopaketille?

Kun Tulli epäilee väärennöksiä, se tekee ilmoituksen oikeudenhaltijalle eli tuotemerkin omistajalle. Oikeudenhaltija varmistaa Tullille, onko kyseessä aito tuote vai väärennös. Oikeudenhaltijan luvalla Tulli tuhoaa väärennökset jätteenkäsittelylaitoksella tai vaikka pelkästään rikki saksimalla. Jotkut oikeudenhaltijat ovat valtuuttaneet Tullin tuhoamaan erikseen kysymättä pienet, korkeintaan kolmen tavaran tai kahden kilon lähetykset.

Jokaista tuhottua väärennöstä kohti eteenpäin pääsee kuitenkin iso määrä muita. Brändit taistelevat mahdotonta vastaan. Ray-Baneja valmistava silmälasi- ja aurinkolasiyhtiö Luxottica Group kertoi sulkeneensa yhden vuoden aikana lähes 30 000 kopiotuotteita myyvää sivustoa ja poistattaneensa yli puoli miljoonaa feikkituotteiden mainosta netistä.

Kopioliiketoiminta on niin ketterää, että joskus väärennökset ehtivät markkinoille ennen aitoja. Eivätkä kopioiduiksi joudu vain isot valmistajat. Israelilainen yrittäjä Yekutiel Sherman julkaisi joulukuussa 2015 joukkorahoituspalvelu Kickstarterissa ideansa: kännykkäkotelon, joka avautuu selfiekepiksi. Meni viikko, kun Aliexpressiin oli ilmestynyt useita kauppiaita, jotka myivät täydellisiä kopioita hänen suunnittelemastaan tuotteesta. Värivaihtoehtoja oli kahdeksan.

Share to Google Plus