Julkaistu Kuluttajassa 29.10.2014

Muistatko vielä Turun Sinapin? Kohusta ja sen jälkimainingeista kehkeytyi suuri symbolinen kamppailu suomalaisten työpaikkojen puolesta.

Lokakuussa 2002 uutisoitiin, että sinapin tuotanto siirtyy Turusta Ruotsin Uppsalaan.
Grillimakkaran mauste oli monelle suorastaan kansallisaarre. Lähes kaikki tunsivat mainoslauseen ”Kahta en vaihda.Toinen on Turun Sinappi ja toinen on…”

Syntyi Pro Sinappi -kansanliike. Sinapin lähtöä vastustava adressi keräsi parissa viikossa yli 40 000 nimeä.

Mielenilmaus ei auttanut. Juhannusaatonaattona 2003, kun Suomi valmistautui keskikesän makkaranpaistoon, Lundenin liukuhihnoilla kulkivat vihoviimeiset turkulaiset Turun Sinapit.

Lama ei ole kuluttajan syy

Uutisista vyöryy silmille ja korville joka ilta uusia yt-neuvotteluja, tehtaiden alasajoja ja irtisanomisia. Ukrainan kriisistä seuranneet Venäjä-pakotteet pahentavat tilannetta.

Podemme syyllisyyttä, kun ostamme korealaisen kameran saksalaisesta nettikaupasta. Olemmeko hävittäneet työpaikat väärillä ostoksilla?

”Emme ole”, sanoo taloustieteen professori Hannu Laurila Tampereen yliopistosta.

Huono taloustilanne johtuu Laurilan mukaan globaalin finanssikriisin aiheuttamasta pitkästä taantumasta ja siitä, että vienti ei vedä.

Kotimaista tuotantoa mittaavasta Suomen bruttokansantuotteesta noin 40 prosenttia eli vajaa puolet tulee viennistä. Suomen talous kärsii tai kukoistaa muun maailman mukana.

Kotimainen kulutuskin vaikuttaa

Markka-aikana Suomi pystyi elvyttämään vientiä esimerkiksi heikentämällä markan arvoa, mutta nyt olemme sidoksissa euroon.

Kotimainen kysyntäkin on silti tärkeää. Taloutta voi Laurilan mukaan piristää kuluttamalla, mutta tämä toimii vain silloin, jos ihmisillä on ylimääräistä rahaa, millä kuluttaa.

Pelkästään asuminen vie tuloistamme kolmanneksen ja liikenne 15 prosenttia – autot ja polttoaineet ovat yleensä ulkomaisia.

Pakollisia ostoksia tehdessään voi vain harvoin valita kotimaisen ja ulkomaisen väliltä.

Jotain voi sentään valita: esimerkiksi sen, viettääkö lomansa kotimaassa vai ulkomailla. Sen sijaan kulutustavaroista suuri osa alkaa olla tuontitavaraa.

”Valinnanmahdollisuuksia on lähinnä ruokakaupassa”, Laurila sanoo.

Kympillä kuussa työpaikkoja?

Ei siis ihme, että sinappi nostattaa tunteita: ruokakaupassa pienituloinenkin voi vaikuttaa. Kotimainen ruoka hyödyttää kotimaisia kauppoja, viljelijöitä ja tehtaita.

Suomalaisen Työn Liitto mainostaa, että jos jokainen ostaisi 10 eurolla kuussa lisää suomalaisia tuotteita, syntyisi 10 000 uutta työpaikkaa.

Tarkkaan ottaen luku on turhan optimistinen. Suomalaisen Työn Liiton sivuilta löytyvistä laskelmista selviää, että yrityksissä syntyy keskimäärin 14 työpaikkaa jokaista miljoonan euron tuottoa kohden.

Jos kaikki 15 vuotta täyttäneet ostaisivat 10 eurolla lisää kuukaudessa suomalaisia tuotteita, syntyisi alle 7 700 työpaikkaa.

Laskelma perustuu tilastollisiin laskelmiin siitä, paljonko tuotanto vaatii työvoimaa eri aloilla.

Elintarvikkeet ja hoiva-ala työllistävät

Suomalaisen Työn Liiton tutkimuspäällikkö Jokke Eljalakin myöntää, että yritys voi investoida lisärahansa työpaikkojen sijaan vaikka uuteen tekniikkaan.

Monella alalla teknologia korvaa ihmistyötä, jolloin yrityksillä ei ole kovaa painetta palkata lisää väkeä.

Suomalaisen Työn Liitto arvioi, että eniten kuluttajan lisäeurot lisäävät työpaikkoja elintarvikkeissa ja yksityisissä terveys- ja sosiaalipalveluissa. Näissä kuluttajien 10 euron lisäostokset kuussa voisivat tuoda jopa 12 000–15 000 työpaikkaa.

Onko suomalaisen suosimisessa siis lainkaan järkeä? Markkinatalouden näkökulmasta on ‒ tai ei.

Vastaus 1: Ei ole, jos tavara on kalliimpaa eikä se ole parempaa kuin muualta tuotu. Globaalissa taloudessa tavarat tuotetaan siellä, missä se onnistuu halvimmalla ja parhaiten.

Liian kalliilla ostaminen tai tehottoman tuotannon tukeminen on lyhytaikaista tekohengitystä, sillä kuluttajien enemmistöllä ei kuitenkaan ole ylihintaisiin tuotteisiin rahaa.

Vastaus 2: Suomalaisen suosimisessa on järkeä, koska kotimainen kysyntä piristää taloutta. Tuotteen hinta on kohdallaan, jos suomalaisuus tuo kuluttajalle lisäarvoa, josta hän on valmis maksamaan.

Hinta ratkaisee valmistusmaan

Tuotanto on paennut ulkomaille 1990-luvulta lähtien, jolloin loppui muun muassa tulitikkujen, käynnistysakkujen ja puuvillalangan valmistus Suomessa. Kotimaiset matkailuvaunut menivät vuonna 2003, televisiot vuonna 2005.

Perusjääkaappeja ei ole valmistettu Suomessa sitten vuoden 2007. Viimeiset miesten tehdasvalmisteiset puvut tehtiin Turo Tailorin Kuopion tehtaalla vuonna 2009.

Aikojen muutoksesta kertoo se, että 1980-luvulla Kuopiossa tehtiin pukuja Britanniaan tavaratalo Marks & Spencerille, joka tuolloin ulkoisti pukujen ompelua halvan tuotannon Suomeen.

Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan tutkimusjohtaja Antti Kauhanen sanoo, että globaali työnjako etenee väistämättä, osin kuluttajista riippumatta.

Ennen kuljetus oli kallista, joten tuotteet kannatti tehdä alusta loppuun samassa maassa. Nykyisin jokainen osa ja työvaihe voidaan tuottaa siellä, missä se on edullisinta.

Kauhasen mukaan on mahdollista, että teollisuustyöpaikkoja palaa Suomeen. Mitä, milloin ja kuinka paljon, sitä emme vielä tiedä.

”Kun robotiikka etenee, ei ole ehkä enää syytä valmistaa tuotteita Kaukoidässä”, hän sanoo.

Etla selvitti vuonna 2011 Nokian N95- älypuhelimen arvonmuodostusta. Puhelinta valmistettiin sekä Salossa että Kiinan Pekingissä. Kokoonpanon osuus tuotteen hinnasta oli vaivaiset pari prosenttia, joten valmistuspaikalla ei ollut merkitystä.

Vaatteiden valmistus vaatii paljon työvoimaa, joten tuotantokustannuksilla on suuri merkitys. Bangladeshissa työntekijän kuukausipalkka on samaa luokkaa kuin parin tunnin palkka sivukuluineen Suomessa.

Kauhasen mukaan Suomessa tulee aina olemaan työtä. ”Työ kuitenkin muuttaa muotoaan, ja sopeutuminen voi viedä aikaa.”

Tulevaisuuden uusia ammatteja emme osaa vielä edes kuvitella. Tämä ei kuitenkaan lohduta yksittäistä ihmistä, jonka työpaikka häviää tai ammatti käy tarpeettomaksi.

Suomessa suunniteltu riittää

Turun Sinapin lähtö herätti tunteita, mutta entä kun pelkkä omistus siirtyy ulkomaisiin käsiin? Onko Turengin tehtaalla valmistettu jäätelötuutti enää suomalainen, kun tehtaan omistaa monikansallinen Nestlé?

Professori Laurila on sitä mieltä, että yrityksen ja tuotemerkin suomalaisuus eivät ole arvoja sinänsä. Monen suomalaisenkin yhtiön voitot valuvat kansainvälisille sijoittajille, ja toisaalta monikansalliset yhtiöt työllistävät Suomessa.

”Yhtiön suomalaisuudella on suomalaisille juuri sen verran merkitystä kuin se luo työpaikkoja Suomeen”.

Suomalaisen Työn Liiton Eljalan mielestä sekin merkitsee, että pääkonttori maksaa verot Suomeen. Monikansallisen konsernin tytäryhtiö voi maksaa veroja Suomeen vain pienestä osasta voittoaan.

Esimerkiksi lääkärissä käynti työllistää suomalaisia, omistipa lääkäriaseman kuka tahansa.

Erojakin on: terveyspalveluketju Diacorin tuotoista suuri osa menee toiminnan kehittämiseen ja kotimaisiin lahjoituksiin, kun taas kansainvälisten pääomasijoittajien omistamien lääkäriketjujen voitot valuvat ulkomaille.

Entä kuinka tulisi suhtautua suomalaisiin tuotemerkkeihin, jotka pitävät pääkonttorinsa ja suunnitteluosastonsa Suomessa, mutta teettävät tavarat halpamaissa? Onko ”Design from Finland” -merkki pelkkää Suomi-pesua?

Suomen talouden näkökulmasta Suomessa suunniteltu on Eljalan mukaan enemmän kuin puoliksi tehty.

”Tuotteen arvosta viidennes saattaa jäädä Kiinaan ja neljä viidesosaa tulla Suomeen”.

Protesti voi vaikuttaa

Turun Sinapin boikotti puri kuin purikin lopulta. Viime toukokuussa Unilever ilmoitti palauttavansa sinapin tuotannon Suomeen.

Muitakin paluumuuttajia on nähty, uusimpana Biolan, joka ilmoitti syyskuun lopulla siirtävänsä osan tuotantoaan takaisin Suomeen.

Polkupyörävalmistaja Helkama Velox palautti jo joitakin vuosia sitten Jopo-pyörien valmistuksen Taiwanista takaisin Suomeen. Taiwanissa toimitusajat olivat Helkamalle liian pitkät.

Viime vuodesta lähtien kaikki Jopot on koottu Hangossa. Suomalainen työntekijä kokoaa Jopon alusta loppuun noin 15 minuutissa, joten palkkakustannus ei ole ylitsepääsemätön. Jopon myynti tuplaantui parissa vuodessa.

Joskus protestiliikkeet ovat jopa estäneet tuotannon siirtymisen ulkomaille. Pro Koskenkorva -liike esti alkoholiyhtiö Altian myynnin ulkomaille vuonna 2001.

Samana vuonna tekstiiliyhtiö Masi Company oli aikeissa siirtää Fredrikson-ylioppilaslakkien valmistuksen Viroon tai Venäjälle, mutta ei uskaltanut suututtaa kuluttajia.

Suomalaisen Työn Liiton Eljalan mukaan kuluttajia ei voi syyllistää siitä, etteivät he osta kotimaista, jos tuote ei vastaa heidän tarpeitaan.

Suomalaisyhtiöt osaavat tehdä hyviä tuotteita teollisuusyrityksille, mutta kuluttajille suunnattu- ja merkkituotteita ei ole syntynyt kovin paljon.

”Kotimaisellakin tuotannolla voi saada tuotteesta riittävän katteen, jos tuote vetoaa kuluttajiin. Apple ja Samsung kirivät Nokian ohi siksi, että ne osasivat reagoida trendeihin nopeammin ja tehdä käyttäjäystävällisiä tuotteita.”

 

Turun Sinapin matka maailmalle ja takaisin

1948: Jalostajan Turun Sinappia aletaan valmistaa Turussa.

1991–1992: Monikansallinen elintarvikejätti Unilever ostaa Jalostajan liiketoiminnan Huhtamäki-konsernilta, johon Jalostaja kuuluu. Kauppaan kuuluu Turun Sinappi.

1997: Unilever myy Jalostajan kiinteistöt ja osan liiketoiminnasta Nestlélle, joka alkaa valmistaa Turun Sinappia Unileverille alihankintana. Sinappi tehdään edelleen Turussa.

1998: Kotimainen Lunden ostaa Jalostajan kiinteistöt. Turun sinapin alihankintasopimus siirtyy Lundenille.

2002: Uutinen räjäyttää pankin: Turun sinapin tuotanto siirtyy Turusta Ruotsin Uppsalaan. Syntyy Pro Sinappi -kansanliike, jonka adressi kerää parissa viikossa yli 40 000 nimeä.

2003: Turun Sinappia aletaan valmistaa Uppsalassa.

2008: Uppsalan tehdas suljetaan ja valmistus siirtyy Puolaan.

2014: Unilever ilmoittaa, että Turun Sinappi palaa Suomeen. Valmistus siirrtyy pyhäntäläiselle sopimusvalmistajalle Maustajalle.

 

Miksi ostaminen kasvattaa taloutta?

1. Miksi rahan kierto kasvattaa taloutta?

Talouden vilkastuessa raha ei pelkästään kierrä kädestä toiseen, vaan lainanotto myös synnyttää lisää rahaa.

Kun pankki myöntää lainan asunnonostajalle tai yritykselle, se ei anna rahaa suuresta setelipinosta tai tililtä, vaan luo kirjanpidon avulla lainasumman verran uutta rahaa. Kun velka on maksettu takaisin, se pyyhitään pois pankin kirjanpidosta.

Rahan luominen ei vielä yksin kasvata taloutta, vaan kasvu syntyy siitä, että lainarahaa saanut ihminen tai yritys rakennuttaa talon tai ostaa tuotantoa tehostavia laitteita.

2. Miksi talouden pitää aina vain kasvaa?

Kasvu ei ole luonnonlaki. Suurin osa ihmiskunnan historiasta on ollut tasaista köyhyyttä.

Vapaassa markkinataloudes­sa talous tuppaa kasvamaan, kun kilpailu ja keksinnöt lisäävät tuottavuutta. Monet markkinatalouden järjestelmät, ja myös julkinen talous, perustuvat lupaukseen talouskasvusta.

Jos kasvu äkkiä loppuisi, se ei jättäisi meitä nykytilanteeseen, vaan johtaisi moniin kriiseihin. Toisaalta talous ei voi kasvaa ikuisesti, sillä luonnonvarat ja maapallon kestokyky ovat rajalliset.

3. Sanotaan, ettemme menesty toistemme paitoja pesemällä. Onko näin?

Palvelut kasvattavat taloutta samoin kuin tavaratkin. Teollisuusyritys voi ulkoistaa laskutuksen ja siivouksen ja keskittyä tuotteiden tekemiseen, jolloin se tuottaa paremmin. Valtio saa palveluista osansa verotuloina.

Sekä tavaroita että palveluita tuotetaan siksi, että joku ostaa niitä. Kukaan ei tilaisi suomalaiselta telakalta laivoja, elleivät ihmiset kuluttaisi risteilypalveluja.

4. Mitä tarkoittaa kilpailukyky, jonka menettämisellä suomalaisia pelotellaan?

Kun puhutaan kilpailukyvystä, viitataan yleensä palkkoihin ja kustannuksiin. Suomessa tuotanto on kallista verrattuna moniin muihin maihin.

Maailman talousfoorumin WEF:n mukaan Suomi on vuonna 2020 Euroopan kilpailukykyisin talous.

Vertailussa kilpailukykyä kasvattavat panostus koulutukseen ja opetukseen, innovaatiot, työmarkkinoiden toiminta ja yritysten toimintaympäristö.

Share to Google Plus