Lue Advokaatin näköislehdestä

 

Keskustelupalstalla levitetään syytettyjen yhteystietoja, huoltajuuskiistan osapuoli jakaa tarinansa Facebookiin, asianajajia ja tuomareita uhkaillaan. Mitä sosiaalisen median varjo-oikeudesta seuraa oikeudenkäytölle?

Espoolainen asianajaja Kristiina Heimonen työskentelee rikosjuttujen parissa, ja monet niistä näkyvät uutisaiheina lehtien palstoilla.

Viime maaliskuinen sosiaalisen median kohu oli kuitenkin jotain ennen kokematonta. Heimonen avusti oikeudessa yhtä raiskauksesta syytettyä alaikäistä miestä. Kyseessä oli Tapanilan raiskauksena tunnettu rikos, jossa joukko nuorukaisia oli noussut lähijunasta nuoren naisen perään ja käynyt tähän käsiksi.
Raiskaus on aina kuohuttava rikos, mutta suurin ryöpytys lähti tiedosta, että syytetyt olivat somalitaustaisia.

– Päämieheni koki uhkauksia ja vetäytyi syrjään kaikesta huomiosta oman turvallisuutensa vuoksi. Hän oli hyvin peloissaan, Heimonen sanoo.
Niin kauan kuin netin keskustelupalstoja on ollut olemassa, niissä on levitetty huhuja ja julkaistu rikosepäiltyjen nimiä. Koko kansan some-palvelut, kuten Facebook, ja rasistiset nettijulkaisut ovat kuitenkin tuoneet kohurikokset paljon laajempaan käsittelyyn.

Mitä Vittua? -vihasivuston eli MV-lehden kirjoituksia Tapanilan raiskauksesta jaettiin viime maaliskuussa valtavasti Facebookissa. Sivustosta tuli viikolla 11 ilmoitetun kävijämäärän perusteella hetkellisesti suositumpi kuin yksikään maakuntalehden verkkosivusto.

Kirjoittajat lietsoivat vihaa koko somaliyhteisöä kohtaan. Netissä levisi muun muassa kuva keskisormea näyttävästä naisesta, jonka väitettiin olevan syytetyn lähisukulainen ja tienaavan tuhansien eurojen sosiaalitukia. Todellisuudessa keskisormen näyttäjä oli valokuvaajan tungetteluun tympääntynyt oikeudenkäynnin tulkki.

– Sosiaalisen median julkisuus oli aivan poikkeuksellista, ja tapaus herätti paljon enemmän huomiota kuin murhajutut, Heimonen sanoo.

“Etsivät” jakavat kuvia

Vaikka Tapanilan raiskaus aiheutti poikkeuksellisen kohun, se on vain yksi esimerkki tämän päivän some-oikeudenkäynneistä.

Yhteisöpalveluissa on helppo jakaa tunteita herättäviä kirjoituksia. Some on tuonut ihmisten kommunikointiin uuden ulottuvuuden, mutta samalla joukon lieveilmiöitä.

Kirjallisessa, kasvottomassa viestinnässä leviää helposti lynkkausmieliala ja ajatus oman käden oikeudesta. Epäiltyjen nimiä ja kuvia jaetaan vailla lähdekritiikkiä, eikä moni hahmota, että jakamalla saattaa syyllistyä yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämiseen tai kun- nianloukkaukseen.

Facebookissa törmää päivityksiin, joissa varoitellaan pedofiilistä tai koiranmyrkyttäjästä. Seinäjoen traagisen teinisurman yhteydessä epäillyn nimellä luotiin valeprofiili Facebookiin ja kirjoitettiin kyseenalaisia tekstejä uhrin muistosivulle.

Rikosten herättämä viha ei kohdistu vain syytettyihin. Myös asianajajat ja tuomarit saavat osansa.

Kristiina Heimonen kertoo, että hän itse pääsi vähällä Tapanilan raiskausjutun pyörityksessä.

Sen sijaan tuomariin kohdistettiin vihakampanja, hänen puhelinnumeroaan levitettiin netissä ja hänen erottamisekseen laadittiin adressi.

Omasta puolestaan Heimosta närkästytti ja myös huvitti blogikirjoitus, jossa hänen ja kahden muun asianajajan palkkioita vertailtiin ja spekuloitiin laskutusperusteita. Heimosta harmittaa se, kuinka helposti väärät tulkinnat lähtevät leviämään, eikä niitä oikein voi oikaistakaan.

– Hullummaksi homma vain menee, jos niitä lähtee oikomaan. Netissä kirjoittajat ovat vahvasti puolesta tai vastaan. Kirjoittelu on tunnepitoista oman mielipiteen tukemista, ja jos sitä yrittää oikaista, saa vain ryöpyn niskaan, Heimonen sanoo.

Tapanilan raiskaus oli some-tapaus loppuun saakka. Käräjäoikeus käytti pykälää, jonka mukaan rangaistusta on lupa kohtuullistaa, jos tekijälle on koitunut rikoksesta niin sanottu muu seuraamus. Käräjäoikeus lievensi ehdollisia rangaistuksia kolmella–neljällä kuukaudella, koska tuomitut olivat joutuneet poikkeuksellisen kovan julkisuuden kohteeksi.

Kävi siis niin, että sosiaalisen median langettama häpeärangaistus vaikutti oikeuden tuomioon lieventävästi.

Alppilan opettaja herätti

Asianajaja Tiina Nystén on tehnyt pitkän uran ja tietää, että asianajajien uhkailu on työn arkea.

Nystén on myös kerran pahoinpidelty työnsä vuoksi, kun hän työskenteli vielä rikosasianajajana. Nykyään hän hoitaa paljon avioero- ja huoltajuusjuttuja, ja on hänen kimppuunsa käyty myös huoltajuusriidan yhteydessä käräjäoikeudessa. Paljon tavallisempaa on toki sanallinen uhkailu.

Sosiaalisen median uhkaukset kuuluvat samoihin ammatin varjopuoliin, foorumit vain ovat toiset.

Nystén on ollut asianajajana julkisuutta saaneissa jutuissa. Hän avusti johtavaa sosiaalityöntekijää oikeudenkäynnissä, jossa käsiteltiin väitettyjä laiminlyöntejä isän ja äitipuolen murhaaman kahdeksanvuotiaan tytön lastensuojelussa.

Nystén toimi myös Alppilan koulun oppilaan asianajajana kaksi vuotta sitten. Alppilan koulun erityisopettaja oli työntänyt oppilaan ulos ruokalasta sanaharkan päätteeksi ja rehtori oli tehnyt tutkintapyynnön poliisille.

Nystén sanoo, että hän ei seuraa keskustelupalstoja, mutta kohutapaukset tulevat silmille myös omassa Facebook-syötteessä.

– Hyvin harvoin kommentoin mitään, mutta joskus netissä esiintyy niin vääriä väitteitä, että olen kokenut tarvetta oikaista niitä, Nystén sanoo.

Kommentti harvoin vaikuttaa mitään, sillä ihmisten näkemykset eivät hevillä muutu.

Alppilan opettajan taakse nousi jopa eräänlainen kansanliike, ja Nystén sai oppilaan asianajajana vihaista palautetta. Hänestä puhuttiin pahaa keskustelupalstoilla ja hän sai “miten kehtaat” -viestejä sähköpostiinsa.

– En sanoisi, että koin uhkaa tuntemattomien viesteistä, mutta epämukavuusalueella se oli. Tuli vähän puistattava olo, Nystén sanoo.

Työyhteisölle yhteiset ohjeet

Työturvallisuuskeskuksen asiantuntija Päivi Rauramo muistuttaa, että sosiaalisen median varjopuolet ovat myös työsuojelukysymys.

Työympäristön riskeihin kuuluvat niin henkisen kuin fyysisen väkivallan uhka, häirintä ja epäasiallinen kohtelu, joista kaikkea voi kokea myös sosiaalisen median foorumeilla.

Henkeen tai terveyteen kohdistuva uhkailu on aina poliisiasia, mutta Rauramon mukaan myös lievempi kasvoton kritiikki kuormittaa ihmistä.

 

Sosiaalisen median julkisuus on arvaamatonta. Suivaantunut asiakas saattaa skannata asiakirjoja nettiin. Anonyymit kommentoijat voivat masinoida kokonaisen vihakampanjan.

Pelkästään se, että tulee lukeneeksi nimettömiä ilkeitä kommentteja itsestään ja työstään, voi aiheuttaa stressiä ja työmotivaation laskua.

Rauramon mukaan työyhteisön tai kollegoiden tuki onkin tarpeen. Työpaikoilla olisi hyvä laatia yhteiset some-ohjeet: mitä seurataan ja mihin on syytä reagoida.

– Jos joku joutuu työnsä vuoksi tosi hankalaan tilanteeseen, olisi tärkeää, että häntä ei jätettäisi yksin. Ammattiyhteisöllä olisi hyvä olla jokin foorumi, jossa voitaisiin keskustella luottamuksellisesti ja oppia toisilta. Myös työnohjaus saattaa auttaa. Joissakin tilanteissa voi olla tarvetta kääntyä työterveyden puoleen, Rauramo sanoo.

Hänen mielestään kaikkien ei ole pakko käyttää sosiaalista mediaa, mutta olisi hyödyllistä, jos ainakin joku työyhteisössä olisi hyvin perehtynyt yhteisöpalveluihin ja seuraisi kirjoittelua.

– Sosiaalinen media on moderni väline, jonka perusasioiden ymmärtäminen kuuluu kansalaistaitoihin. Siitä ei kannata jäädä kokonaan poiskaan.

Tekisi mieli kommentoida

Osa asianajajista on aktiivisia somessa. Tiina Nystén toteaa, että monet kollegat ovat kuitenkin hänen itsensä tavoin hieman varautuneita. He saattavat osallistua LinkedInin suljettuihin, ammatillisiin ryhmiin ja rajaavat Facebookin tiukasti vapaa-ajan viestintävälineeksi.

– Tässä työssä täytyy olla hienotunteinen. Asiakkaatkin odottavat sitä, Nystén sanoo.

Suomi24:n kaltaiset anonyymit keskustelupalstat Nystén jättää omaan arvoonsa. Joitakin keskusteluja hän on kuitenkin lukenut.

Alppilan koulun jutussa Nystén koki erityisen loukkaaviksi nettikirjoittelijoiden spekuloinnit poliittisesta vehkeilystä. Huhut juonsivat juurensa Nysténin kunnallispoliittisista tehtävistä opetuslautakunnassa.

– Se on epämiellyttävää. Tekisi tietysti mieli kommentoida. Joskus sormet syyhyävät, mutta se on vaarallista. Keskustelu voi jatkua ikuisesti, ja se on loputon suo, Nystén pohtii.

Vaikka asianajaja pystyy harvoin kommentoimaan työasioita julkisesti, yksityishenkilönä hän voi olla somessa miten haluaa. Rajaa on kuitenkin vaikea vetää: tunnetun asianajajan voi olla hankala esiintyä yksityishenkilönä ilman, että kommentteja liitetään hänen työrooliinsa.

Kristiina Heimonen sanoo, että hän ei halua tai ehdi seurata somea millään tavoin.

Hän on kuitenkin kaikesta perillä, sillä avustava lakimies googlettaa ja seuraa keskusteluja sekä oma-aloitteisesti että Heimosen toiveesta. Heimonen tyytyy kysymään tietoja ja “lukee vähän olan ylitse”.

Eroriidat kärjistyvät

Asianajaja voi joutua keskus- telemaan sosiaalisen median käytöstä myös asiakkaan kanssa.

Kristiina Heimosen mukaan sosiaalinen media voi olla hyödyllinenkin kanava rikosten selvittämisessä. Poliisi on viime aikoina aktivoitunut etsimään netin kautta vihjeitä yleisöltä.

– On yllättävää, kuinka avoimesti rikoksiin syyllistyneetkin julkaisevat tietojaan ja kuviaan netissä, Heimonen huomauttaa.

Esimerkiksi rikoskumppanit voivat paljastua sosiaalisen median vihjeistä. Heimosella on meneillään eräs juttu, jossa syytetyn yhteys toiseen henkilöön kävi ilmi siitä, että nämä poseerasivat kavereina yhteisessä Facebook-kuvassa.

Repivän avioeron tai huoltajuuskiistan keskellä toinen osapuoli saattaa joskus kokea some-julkisuuden ainoaksi keinoksi hakea oikeutta. Epätoivoisen huoltajuudesta kamppailevan vanhemman tarina leviää nopeasti sosiaalisessa mediassa, kun tarinasta liikuttuneet tuntemattomatkin jakavat sitä eteenpäin.

Tiina Nystén sanoo, että hän ei ole joutunut ojentamaan tai neuvomaan omia asiakkaitaan nettikirjoittelun vuoksi. Vastapuolen kirjoittelusta on tullut ongelmia.

– Parhaillaan minulla on vireillä yksi asia, jossa avioeron toinen osapuoli on vihjannut julkisesti päässeensä eroon pahoinpitelijästä. Siinä on jo jouduttu miettimään, täyttääkö tämä jonkin tunnusmerkistön.

 

 

“Nettihäiriköt haittaavat sananvapautta”

Valtamedia hyssyttelee ja vaikenee! Rikollisten nimet julki!

Rikosten nostattama viha kohdistuu syytettyjen ja asianajajien lisäksi toimittajiin, jotka kirjoittavat rikoksista suurelle yleisölle.

Tyypillinen nettikeskusteluiden argumentti on se, että tiedotusvälineet pimittävät tietoa tai suojelevat tiettyjä väestöryhmiä.

Oikeustoimittajat ry:n puheenjohtaja Rami Mäkinen kirjoittaa työkseen rikoksista ja saa paljon palautetta. Usein viha kohdistuu viestintuojaan. Mäkinen on kokenut uhkauksia ja jopa henkilöön käyvän vihakampanjan.

– Kun kirjoittaa kuohuttavista rikoksista, vihapalautetta tulee täysin riippumatta siitä, mitä aiheesta kirjoittaa. Jos aiheeseen liittyy ulkomaalaistaustainen tai maahanmuuttaja, palaute on sitä ala-arvoisempaa, mitä asiallisempi on kirjoitus, Mäkinen kertoo.

Pääasiassa netin yhteisöpalvelut ovat toimittajille hyödyllinen väylä tiedonhankinnassa, verkostoitumisessa ja yhteydenpidossa lukijoihin.

Viime aikoina useat mediatalot ovat kuitenkin sulkeneet omia keskustelupalstojaan kokonaan tai väliaikaisesti, koska viestien sävy on mennyt liian törkeäksi.

– Esimerkiksi seksuaalirikoksista asiallisen keskustelun käyminen on käytännössä mahdotonta. Keskustelupalstoja hallitsee erittäin äänekäs häirikkölauma, Mäkinen sanoo.

Rikostoimittajat tiedostavat, että heidän sanavalinnoistaan seuraa helposti myrsky. Epäillyn etniseen taustaan nettikeskustelijat tarttuvat aina.

Mäkisen mukaan vihapuheen ei silti saa antaa vaikuttaa journalistisiin valintoihin.

– Silloin olisi käytännössä taivuttu ulkopuolisen painostuksen edessä, mikä ei kuulu journalistisen riippumattomuuden ihanteeseen. Etnisen taustan kertomisen pitää perustua tavanomaisiin journalistin eettisiin periaatteisiin. Toivon todella, että journalistikunta käsittelisi näitä asioita rehellisen suoraselkäisesti eikä taipuisi painostuksen edessä.

Etnisen taustan kertominen nähdään aiheelliseksi, jos se on rikosepäillyn etsinnässä tarpeellinen tuntomerkki tai etnisyys on olennainen asia tapahtumien kulun taustoittamiseksi: esimerkiksi kun kirjoitetaan rasistisin motiivein tehdystä väkivallasta.

Mäkisen mielestä tiedotusvälineiden vastuu oikean ja tarkistetun tiedon välittäjänä korostuu entisestään, kun netissä leviää vääristeltyjä huhuja.

Mediakentälle on ilmaantunut epäammattimaisia sivustoja, jotka levittävät ihmisten henkilötietoja ja rasistisia huhuja tiedonvälityksen nimissä.

Mäkinen on huolissaan siitä, että sananvapaus kaventuu, kun viranomaiset joutuvat varomaan netin häirikköjulkaisuja.

Journalistin ohjeiden mukaan toimivat tiedotusvälineet eivät julkaise läheskään kaikkea tietoa, jota ne epäillyistä ja uhreista saavat käsiinsä. Tiedoista voi kuitenkin olla apua jutun taustatyössä ja faktojen tarkistamisessa.

Mäkinen on havainnut, että viranomaiset ovat muuttuneet varovaisemmiksi tietojen antamisessa, jotta vihakirjoittajat eivät levittelisi niitä.

– Siinä mennään kuitenkin takapuoli edellä puuhun. Kun rajoitetaan toimittajien tiedonsaantia nettihäiriköiden takia, nettihäiriköt aiheuttavat ison vahingon sananvapaudelle ja yhteiskunnan avoimuudelle, Mäkinen sanoo.

 

Oikeudenkäyntejä somessa

Ulvila ja Auer. Suomen erikoisimpiin kuuluva oikeudenkäynti on ollut jo vuosia murhaharrastajien ykkösaihe. Esimerkiksi Murha.info-rikossivustolta löytyy Ulvilan tapauksesta yli 100 000 viestiä.

Vilja Eerika. Tragedia jätti suomalaisiin niin syvän jäljen, että lastensuojelusta tuskin enää puhutaan mainitsematta Vilja Eerikaa. Tuolloin kysyttiin, miksi lastensuojelu ei toimi, mutta sittemmin kohua ovat aiheuttaneet etenkin lastensuojelun väitetyt ylilyönnit. Tunnettu esimerkki on nettivideoksi päätynyt Oulun kaksospoikien huostaanotto.

18-vuotiaan surma Espanjassa. Jennan murhasta tuomittiin suomalaisessa oikeudessa kaksi suomalaismiestä, mutta hovioikeudessa nimikkeiksi vaihtuivat tappo ja avunanto tappoon. Huomiota herätti toisen tuomitun nettikirjoittelu: tämä kävi muun muassa ilkkumassa kuolleen tytön Facebook-sivuilla ja sai tuomion kunnianloukkauksesta.

Porin lenkkeilijätyttö. 17-vuotiaan tytön surman raakuuden lisäksi nettikeskustelijoiden vihaa nostatti syytetyn maahanmuuttajatausta. Myös puolustusasianajaja on saanut somessa rankkaa kritiikkiä.

Seinäjoen teinitytön surma. Tapauksesta liikkui villejä ja vääriä huhuja, täysin ulkopuolisista levitettiin kuvia ja epäillyn tytön nimellä julkaistiin valeviestejä Facebookissa.

Share to Google Plus